Nautin joka kilometristä mitä jalkani kantoivat, jalkani olivat yllättävän kevyet ja pehmeän tuntuiset.
Mietin juostessa kuinka onnellinen ja iloinen saan olla kun olen terve ja jaksava ihminen. Muistin kiitttää lenkillä myös kaikkea sitä mitä olen elämältä saanut, olen onnellinen saan elää ja saan rakkautta juuri sen verran kun tarvitsenkin.
Olen terve ja liikkuva ihminen, näin ei kaikilla valitettavasti ole. Olen ruvennutkin miettimään mitä asioita valitan suustani, sillä asiat eivät ole niin huonosti että ihmisen pitäisi valittaa, sillä ne eivät parane sillä valittamalla, vaan asialle voisi tehdä jotain parempaa kuin valittaminen.
Minun mottoni onkin asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin.
Tänään juoksu polulla tervehdin muita vastaan tulijoita, mut kas kummaa enpä saa tervehdystä takaisin, niin ollaan suomalaiset julliskoja ettei tervehditä vaikka toinen tervehtii. Mutta en lannistu minusta on vaan niin ihana tervehtiä kanssa kulkijoita, niinkuin karavaanarit toisiaan.
Jokaisen meistä on tajuttava yksi tosiasia: fyysistä kuntoa ei voi varastoida myöhempää käyttöä varten, sitä on ylläpidettävä jatkuvasti kehdosta hautaan.
Oikein oivallettuna se on miellyttävä tosiasia, etuoikeus oikeastaan.
Kun aloitat ja annostelet liikuntasi oikein, on helppoa omaksua se tavaksi ja tottumukseksi, laatua lisääväksi osaksi elämääsi.(hiltunen 1987)
Liikunta voidaa
Katso itseäsi peilistä ja huomaa miten arvokas
olet. Olet niin arvokas, että sinulle kelpaa vain paras. Elämä kiitää nopeasti,
ei kannata hukata aikaa. Hyppää kyytiin ja lähdetään.
Lähdetään, ei nuoruuden lähteelle, vaan elinvoiman lähteelle.
Hyppää kyytiin niin lähdetään,
avaimet ovat sinulla.” (Hiltunen, Laakko 1995)
laat
laa
laat
” J
” J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti