torstai 17. heinäkuuta 2014

PALJON ON TAPAHTUNUT ELÄMÄSSÄNI

KUKKULUURUU.

Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen kirjoittanut tänne yhtään mitään. On tapahtunut niin paljon kaikkea kivaa myös ei niin kivaakaa.

Olen nyt valmistunut hyvinvointivalmentajaksi, lähdin opiskelemaan oikeastaan itseni vuoksi. Sillä fyysisesti olin hyvinvoiva, mutta tiesin että joku tai jokin asia puuttuu elämässäni. Se oli nimittäin henkinen hyvinvointi.
Minulle oli todella hankalaa hyväksyä itseni juuri sellaisena kuin olin, en voi sanoa että hyväksyn itseäni kokonaan tai täydellisesti nytkään. Mutta minulla on helpompaa hengittää kun osaan olla armollisempi itselleni, annan anteeksi itselleni paremmin kuin ennen.Hyväksyn itseni että olen hieman " hyvällä tavalla erilainen "

Olen myös intohimoinen treenaaja, olin siis noin 3- vuotta sitten 35kg tuhdimpi neito. Olen saanut painoni pidettyä siinä missä olen tällä hetkellä, olisi tietenkin mukava saada 5 kiloa pois. Mutta olkoonpa näin.

Olen tällä hetkellä totaallisesti hurahtanut polku juoksuun, en voi kuvailla sanoin teille mitä se merkitsee minulle kun juoksen metsässä ja poluilla.
No minä yritän kertoa: tunnen että elän ja saan happea hengittää, olla läsnä ihan itsessäni ja omassa kehossani. Tunnen kuinka päivän kasaantumat paineet sinkoilevat sinne tänne joka askeleella minkä otan polulla ja juurakoiden yli hyppiessä. Olen kuin ravi hevonen rummuttaen kavioni tekniselle polulle.Olen villi ja vapaa. Ihana tuuli käy lävitseni puhdistaen minun sieluni ja päivän tuoman pölyn ja mieleni myrskyt pois. Rakastan sitä tunnetta minkä saan tuntea itsessäni. Rakastan itseäni juuri silloin, näin minä tunnen ravatessa pitkin metsää ja polkuja. Tunnen olevani silloin kokonainen ihminen, kokonainen nainen, minä elän,haistan ja maistan.

Minulla olisi 25-27.7.14 NUTS MIDNIGHT SUN TRAIL ULTRA juoksu tapahtuma pallas-hetta. Matkaa pitäisi taittaa 55 kilometriä. Tuo ei niin mahoton matka ole, mutta minua varjostaa nilkan nyrjähdys 2 viikkoa sitten. Se ei meinaa toipua millään, mutta onneksi minulla on vielä viikko aikaa. Mutta eihän tossa viikossa tietenkään ihmeitä saada aikaiseksi. Mutta toivoa ja uskoa en menetä koskaan, niin kauan kun uskoo ja toivoo on mahdollisuutta. Minulle sijoitus eikä voitto ole tärkeää, minulle on se tärkeää että pääsisin maaliin saakka. Joka kerta kun ylitän maali viivan olen voittaja, oli sijoitus mikä tahansa. Olen elämäni voittaja, sillä kun ajattelen eläämääni 3 vuotta sitten. En iki maailmassa olisi uskonut että joskus juoksen tuollaisia pitkiä polkujuoksu matkoja, siksi ajttelen että olen voittaja jos selviän maaliin saakka.

Minä tiedän että ihminen pystyy mihin vain jos oma pää kestää sen, sillä olen sitä mieltä että pahin vastustaja ja kilpailija olet sinä itse. Sillä sitä rupeaa uskomaan koko keho jos pää sanoo matkan aikan olet huono, olet viimeinen, olet aivan hirveen hidas, kannattaako sinun jatkaa enään. Tiedän tämän kokemuksesta, vaikka olenkin hyvinvointi valmentaja, niin minun pääni teki minulle temput tuossa kuukausi sitten. Se oli minulle aika rankka kokemus, mutta olen siitäkin onnellinen että sain kokea senkin hetken. Sillä nyt osaan olla viisaampi ja sulkea mieleni ajatuksen, kun se rupeaa sättimään minua juoksun aikana. Kiitän mieleni tuotosta ja sanon nyt voit mennä, sait sanottua sen mitä halusitkin. Mutta en halua kuunnella sinua juuri nyt.


Kiitos kun sain kirjoittaa tämän jutun.

Tässä minusta jättiläisten yö juoksu tapahtumasta kuva, kuva otettiin maaliin tuloni jälkeen. Eihän uskoisi että tässä kisassa juuri kyseinen nilkkani nyrjähti, ilme ei ainakaan kerro että kipiä olen. Olin vain niin onnellinen kun pääsin maaliin saakka, vaikka nilkka oli todella kipiä joka askeleella. Nilkkani nyrjähti 10 kilometrin kohdalla, karjuin jonkin aikaa kun sattu niin kamalasti. Mutta olen sinnikäs luonteeltani ja sanoin itselleni anna mennä, et voi jäädä tänne makaamaan keskelle metsää. Joka huoltopisteen kohdalla mietin jatkanko, minun haluni päästä maaliin saakka oli niin valtava että jatkoin kivusta huolimatta vielä 13 kilometriä. En tiiä oliko se viisasta vai tyhmyyttä. Karjuin välillä kuin loukkaantunut eläin, kun epätasaisessa kohdassa nilkka muljahti jälleen jonkin verran. Mutta ihmeen kaupalla ihminen pystyy sietämään kipua, uskoo ja luottaa että pystyy pääsemään maaliin saakka. Viimeinen kova ja raastava nousu ennen maalia oli tuskainen matka, sanoin joka askeleella itselleni mene...mene...kiipiä ei enään pitkästi matkaa. Kun näi hieman että maali pilkistää, sanoin itselleni ääneen että ei voi olla totta mä pääsen maaliin, mä pääsen maaliin, ei voi olla totta että mä pystyin siihen. Tuo ilme kuvassa kertoo olen onnellinen, minä selvisin siitä koetuksesta.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

HIITO KAUSI AVATTU

Eilen pääsin mollaamaan että on märkää ja loskaa.
Aamulla olikin ihana yllätys maa oli ihanan lumi vaipan peitossa
Oli ihana ajaa pyörällä töihin, vaikka teitä ei oltukkaan aurattu ja sain kyntää pyöräni kanssa ja hiki tuli, en valittanut tilannetta ollenkaan, vaan nautin sieluni sopukoista asti siitä että oli lunta. Olen toivonukkin sitä niin hartaasti.

Sain kuulla töissä että sankivaaraan oli avattu kilometrin pituinen hiihtolatu, voi kun en meinannu housuissa pysyä koko päivänä, sillä mieleni teki niin kovasti hiihtämään.
Kun työpäivä loppu niin ajoin tuhatta ja sataa pyörällä.
Tein nopeasti ruuan ja kauhoin ruuan suuhuni, en muuten syönyt tietoisesti niinku yleensä ruukaan tehä. Mut sallin senkin itselleni, sillä hätä ei lukenu lakia kun oli kiire hiihtämään.

Ajoin autolla noin 8 km. Sankivaaraan, oli muuten hirveesti hiihtäjiä, sillä suomi on hiihto hullujen kansa.

Olipa aika noloa kun sain sukset jalkaan ja yritin tehdä luistelu potkua, hui mahoton horjuin ja vaapuin kuin pyry harakka eka lentoon lähtö yrityksellä. Hyvä kun en kaatunut. Eka kierros oli vaappumista ja yritystä pysyä pystyssä pysyin pystyssä.

Toisella kierroksella hiihto rupesi näyttämään hiihdolta, mutta aika jäykkää oli.
Mut kun tulee muutamia hiihto treenejä taakse niin rupeaa se tämäkin tytön suksi luistamaan lennokkaammin.

Mutta kaikesta sähläämisestä huolimatta nautin joka työnnöstä, tunsin olevani elämää täynnä ja annoin mennä.

Voin suositella jokaiselle hiihtämistä, on se vaan niin ihanaa.
Hiihto kilometrejä tuli 9 km, ei siis kovin mahottamasti, mut alku hiihoksi ihan hyvä

lauantai 23. marraskuuta 2013

MÄRKÄÄ ja LOSKAA

Aika surkee ilma Oulussa. Märkää ja loskaa riittää.
Ei paljon mieli tee olla ulkona.
Olin tänään töissä ja kulin työmatkat pyörällä, eli jotain liikuntaa tuli tehtyä.

Tänään olisi vielä tiedossa oma suunnitelmallinen kuntopiiri, jonka voi mainiosti tehdä kotona, oman ropan avulla.
 Se on aika tehokas liike pakki, joko 45 sek. Tai 15 kertaa 8 eri pisteessä. Voin luvata ja vannoa että syke nousee ja hiki virtaa.
Olenkin viime aikoina aikapaljon ruvennut tekemään liikkeitä ja treenejä kotona sillä minusta se on niin helppoa kun ei tartte raahautua kuntosalille,mut kyl kuntosalillakin on
Joskus toisinaan kiva käydä. Siellä näkee aika paljon tuttuja.


Ulkona on siis todella ankeaa, mutta minulla on siitä huolimatta hyvä ja kevyt fiilis. Töissäkään ei ollut onneksi mahoton rumpa. Huomennakin olisi työpäivä. Mutta ei se haittaa sillä tykkään kovasti työstäni.

perjantai 22. marraskuuta 2013

JUOKSUN TUOMAA NAUTINTOA

Olipa ihana juosta, ei ollut jalkakipua eikä tuntunut pahalta. Juoksin 15 km lenkin, juoksu vauhtini on kyllä pudonnut aika kovasti mutta en panikoi, olen itselleni siitäkin armollinen. Sillä minulla on takana 3 viikon lepo putki.
Aikani oli 1.21.45 eli ei mikään kelpo aika, mutta tähän tilaan ihan kelpo. Tästä sit vaan parantamaan.
Odotan todella innolla että tulisi lunta ja pääsisi hiihtämään, sillä rakastan hiihtämistä todella paljon. Yleensä olen jättänyt talvella melkein kokonaan juoksemisen lukuun ottamatta juoksumatolla juoksemista, olen keskittynyt hiihtämiseen ja kuntosaliin.
Tänään pitäisi vielä tehdä 30 min. kahvakuula treeni.

Olen ollut aika ankara itselleni syömisistäni, en ole keskellä viikkoa saanut syödä mitään makeaa enkä herkkuja, mutta olen hieman antanut itselleni köyttä löysemmäksi ja syönyt suklaataa jos mieleni on tehnyt.

tiistai 19. marraskuuta 2013

MIELI

Kaunista TIISTAIN iltaa kaikille.

Mieli eli ajatus on todella aktiivista meillä kaikilla, niitä tulee päivässä monia tuhansia.Heti kun heräämme aamulla, ajatuksia tulee ja menee taukoamatta.
Mielen tehtävä on siis tuottaa ajatuksia. Jotkut niistä ovat järkeviä toiset vähemmän järkeviä. Jokainen ajatus on hetken vain mielessä ja siitä huolimatta niillä saattaa olla melkoisia vaikutuksia meihin.
Tuskin edes huomaamme että ajattelemme joka paikassa ja koko ajan.Voimme nähdä kaikki asiat ajatusten kautta, mutta näin ei aina ole.

Ne kertovat meille mikä ja millaisia me olemme, mitä pitäisi tehdä, mitä pitäisi vältellä, opastaa. Ajatukset saattavat joskus ottaa mieli vallan ihmisestä, silloin seuraa yleensä paljon ongelmia.

Ajatuksilla on monenlaista tarkoitusta, eivätkä aina ole niin iloisia ja myönteisiä. Ajatukset luovat käyttäytymisemme ihan huomaamatta. Sulautuminen ajatuksiin saattaa joskus muuttaa käyttäytymistämme.

Ajatuksilla on todella paljon vaikutusvaltaa meihin jos noudatamme ajatuksen ohjeita, silloin voit päätyä sellaisiin tekoihin, jotka ei palvele sinua ja omia tavoitteita taikka arvoja.

Sinulla on mahdollista toimia omia ajtuksia ja tunteita vastaan.



On matalan ja alhaisen mielen merkki, kun joku tahtoo olla samaa mieltä massojen tai enemmistön kanssa vain siksi, että enemmistö on enemmistö. Totuus ei muutu sen perusteella, uskooko ihmisten enemmistö siihen vai ei.

 mieli sulla on,
ajatus mulla on,
tästä elämästä ja seuraavasta,
sen kun elää saan,
ajatuksen voimin,
mielen rauhassa,
elää voisin, yhdessä
sinun mielesi,
minun ajatukseni kanssa.
se olisi mielihyvää,
yhdessä sinun kanssa.



sunnuntai 17. marraskuuta 2013

UPEA VIIKONLOPPU

Sain kokea uskomattoman ihanan viikonlopun Kalajoella, Olin hyvinvointi valmentajan koulutuksessa.
Sain kokea mahtavan tunteen, minä olen minä ja minä hallitsen tätä kaikkea, minä olen.... Tämä fiilis on uskomaton kun hyväksyy itsensä juuri sellaisena kun minä olen.

Minä jotenkin puhkesin kukkaan, luotan ja uskallan olla toiveikas, minusta on kehkeytymässä ihminen mitä arvostan ja mikä voi antaa toisille jotain mitä he tarvitsevat. Paljon on matkaa kuitenkin edessä, on paljon opittavaa ja kuultavaa ja koettavaa. Mutta nyt en pelkää, uskallan olla se mikä olen, en esitä tai näyttele.

Meillä on uskomaton ryhmä koossa, me ollaan kaikki niin upeita persoonia ja ihmisiä. Olen todella paljon oppinut heiltä asioita, arvostan ja ihailen heidän elämän katsomusta, mutta uskon että minä pääsen joku päivä samaan ku hekin, ehkä olen hieman hidas syttymään, mutta kun sytyn niin minua ei pidättele mikään.

Sain todella paljon tietoa ja taitoa tältä viikonlopulta  tunteen tehtävästä, tulemalla ja olemalla tietoisesti läsnä. tunteet ovat aikamoisia kapistuksia. Tunteet ovat tietoa ja energiaa, niihin liittyy aina jokin viesti.
Tunteet ovat kehollinen reaktio ajatuksiimme, muistoihin, mielikuviin ja ulkopuolisiin impulsseihin.
Emme voi kontrolloida tunteita tai estää itseämme tuntemasta, mutta voimme kontrolloida käytöstämme.

Kun opin ymmärtämään tunteiden merkityksen, sen jälkeen minulla ei ole hätä päivää.

tiistai 12. marraskuuta 2013

PITKÄSTÄ AIKAAN JUOKSU LENKKI

Tein tänään pitkästä aikaan juoksu lenkin. Olen onnellinen että olen saanut jalka ongelmani kuriin ja sain tänään juosta kivuttomasti.
Nautin joka kilometristä mitä jalkani kantoivat, jalkani olivat yllättävän kevyet ja pehmeän tuntuiset.

Mietin juostessa kuinka onnellinen ja iloinen saan olla kun olen terve ja jaksava ihminen. Muistin kiitttää lenkillä myös kaikkea sitä mitä olen elämältä saanut, olen onnellinen saan elää ja saan rakkautta juuri sen verran kun tarvitsenkin.

Olen terve ja liikkuva ihminen, näin ei kaikilla valitettavasti ole. Olen ruvennutkin miettimään mitä asioita valitan suustani, sillä asiat eivät ole niin huonosti että ihmisen pitäisi valittaa, sillä ne eivät parane sillä valittamalla, vaan asialle voisi tehdä jotain parempaa kuin valittaminen.

Minun mottoni onkin asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin.

Tänään juoksu polulla tervehdin muita vastaan tulijoita, mut kas kummaa enpä saa tervehdystä takaisin, niin ollaan suomalaiset julliskoja ettei tervehditä vaikka toinen tervehtii. Mutta en lannistu minusta on vaan niin ihana tervehtiä kanssa kulkijoita, niinkuin karavaanarit toisiaan.


Jokaisen meistä on tajuttava yksi tosiasia: fyysistä kuntoa ei voi varastoida myöhempää käyttöä varten, sitä on ylläpidettävä jatkuvasti kehdosta hautaan. 
Oikein oivallettuna se on miellyttävä tosiasia, etuoikeus oikeastaan.
Kun aloitat ja annostelet liikuntasi oikein, on helppoa omaksua se tavaksi ja tottumukseksi, laatua lisääväksi osaksi elämääsi.(hiltunen 1987)

Liikunta voidaa                                           
       Katso itseäsi peilistä ja huomaa miten arvokas olet. Olet niin arvokas, että sinulle kelpaa     vain paras. Elämä kiitää nopeasti, ei kannata hukata aikaa.
Hyppää kyytiin ja lähdetään.
Lähdetään, ei nuoruuden lähteelle, vaan elinvoiman lähteelle.
Hyppää kyytiin niin lähdetään,
avaimet ovat sinulla.” (Hiltunen, Laakko 1995)

laat



laa     
 

laat




” J

” J