Eilen pääsin mollaamaan että on märkää ja loskaa.
Aamulla olikin ihana yllätys maa oli ihanan lumi vaipan peitossa
Oli ihana ajaa pyörällä töihin, vaikka teitä ei oltukkaan aurattu ja sain kyntää pyöräni kanssa ja hiki tuli, en valittanut tilannetta ollenkaan, vaan nautin sieluni sopukoista asti siitä että oli lunta. Olen toivonukkin sitä niin hartaasti.
Sain kuulla töissä että sankivaaraan oli avattu kilometrin pituinen hiihtolatu, voi kun en meinannu housuissa pysyä koko päivänä, sillä mieleni teki niin kovasti hiihtämään.
Kun työpäivä loppu niin ajoin tuhatta ja sataa pyörällä.
Tein nopeasti ruuan ja kauhoin ruuan suuhuni, en muuten syönyt tietoisesti niinku yleensä ruukaan tehä. Mut sallin senkin itselleni, sillä hätä ei lukenu lakia kun oli kiire hiihtämään.
Ajoin autolla noin 8 km. Sankivaaraan, oli muuten hirveesti hiihtäjiä, sillä suomi on hiihto hullujen kansa.
Olipa aika noloa kun sain sukset jalkaan ja yritin tehdä luistelu potkua, hui mahoton horjuin ja vaapuin kuin pyry harakka eka lentoon lähtö yrityksellä. Hyvä kun en kaatunut. Eka kierros oli vaappumista ja yritystä pysyä pystyssä pysyin pystyssä.
Toisella kierroksella hiihto rupesi näyttämään hiihdolta, mutta aika jäykkää oli.
Mut kun tulee muutamia hiihto treenejä taakse niin rupeaa se tämäkin tytön suksi luistamaan lennokkaammin.
Mutta kaikesta sähläämisestä huolimatta nautin joka työnnöstä, tunsin olevani elämää täynnä ja annoin mennä.
Voin suositella jokaiselle hiihtämistä, on se vaan niin ihanaa.
Hiihto kilometrejä tuli 9 km, ei siis kovin mahottamasti, mut alku hiihoksi ihan hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti