Minä olen minä. Minä olen se joka johtaa ja hallitsee tätä kaikkea. Minä olen ajatukseni, mutta minä en ole ajatukseni.
Minä olen minä, olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään tämän lauseen merkityksen. Sillä minä en ole koskaan oikein ollut sinut itseni kanssa, en ole hyväksyny itseäni sellaisena kun olen.
Nykyään jopa ymmärrän ja annan itselleni aikaa olla se, joka olen. Voisinpa sanoa että viime aikoina olen jopa ruvennut rakastamaan itseäni, en kuitenkaan sillain että olisin itse rakas.
Minä olen ihminen, joka ajattelee syvällisesti, olen herkkä ja silti sitkeä.
Minä nykyään tutkistelen pitkin päivää omaa sisintäni ja sen ääntä, kuuntelen ja annan sen puhua loppuun asti minulle. Se jopa laulaakin kauniita melodioita joskus.
Olen useasti saanut huomata että huonoina aikoina ja pahoina hetkinä hankaluudet syventävät itsetuntemusta parhaiten.
Itsetutkiskelu tuo esiin vahvuudet, heikkoudet, riippuvuudet, tottumukset ja haitalliset taipumukset, eikä ne ole aina kovin mukavia asioita, mutta niiden kanssa on tultava toimeen.
Suhtaudutaan myötämielisesti omaan rajallisuuteemme ja hyväksytään ne.
Minä rakastan elämää ja tunteita, erotan nykyään sen että tunteet ovat tunteita, elämääni en voi elää tunteilla. Tunteet eivät voi hallita minua, minun tulee hallita tunteita.
Yritän nykyään saada negatiivisen tunteen käännettyä positiiviseksi, ei se aina onnistu, mutta yritän sitä sitkeästi. Olen huomannut että elämääni on helpottanut kovasti tunteiden kääntely positiiviseksi, se helpottaa olotilaani ja mieltäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti