ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN JUOKSU KILPAILU

VUOKATIN MAASTOMARATONILTA

Tämä oli minun ensimmäinen juoksukilpailu matkani 21.9.13. Matkaa oli 20 km. Nousua kertyy 900m.
Lähdettiin aamulla 8.00 liikenteeseen, juoksijoita oli yli sata henkeä. Hullua ja uskaliasta naista ja miestä.

Ensimmäinen 6 km. oli aika tasasta maastoa, metsä tietä pitkin juoksemista. Ensimmäinen huoltopiste oli siinä kohdassa, join nopeasti vettä ja urheilujuomaa, kun muuta en älynny kun oli muka niin kiire päästä matkaa jatkamaan.
Minulta pääsi suusta että herranjestas jos mä selvitän tuon kallion kipuamisen ylös asti, niin selviän mistä vain.
Nousua oli siinä 200m, mutta se tuntuu vähältä, mut se oli todellista kiipeilyä ja etsimistä jalan sijalle että pääset nousemaan ylös päin. Jalat vapisi ja löi loukkua.... ne olivat aivan puhki. Selvisin siitä ylös asti. Sitten alkoi armotonta alamäkeä ja todella jyrkkää, piti pitää kiinni oksista ettei olisi valunnu pois polulta, muutama henkilö kaatui aikapahasti minun edessäni.
Mutta selvisin siitä aika kivuttomasti, kun yritin jankuttaa itselleni että anna mennä rennosti, sen kun teet selviät tästä.
Tästä eteenpäin oli jatkuvaa mahdottoman kovaa kipuamista ylös ja alas, eivätkä olleet mitään helppoja nousuja ne muutkaan. Voisin sanoa että enempi oli kiipeämistä kuin juoksua.

Tässä vaiheessa kun olin juossut 14-15km. Jouduin käymään aika kovan henkisen keskustelun itseni kanssa, mielessä kävi että lopetanko tähän? Mutta jostain tuli pienen pieni ääni joka voimistui ja sano minulle, tänne asti olet tullut ja päässyt, nosta vaan sitä ruhoas ylös ja jatka matkaa ota happea, hengitä ulos jatka näin että tunnet rauhoittuneesi ja anna mennä. Näin jaksoin jatkaa matkaa. Keskustelin ääneen edelleen itseni kanssa, se oli elämäni upein keskustelu mitä olen ikinä tehnyt.

Kun luulin selvinneeni jo kaikkein pahimmista, mitä sitä kummaa, voi juku tuli monta porrasta kävellä ylös asti, jalat huusi hoosiannaa ja ramppasivat kovasti. Mutta senkin pääsin ylös asti.
Loppu kilometrit olivatkin alaspäin lasketteelua, vaikka yritin rennosti mennä niin ei se kovin rentoa enään ollut.

Voi sitä voiton ja onnen tunnetta mä pääsin maaliin, Huusin maaliviivalla MÄ PIENI PULLUKKA TEIN SEN.
olin sijoituksissa 10. Aikani oli 2.42.19 aikaan en hirveen tyytyväinen ole, mutta lähden parantamaan sitä sitten ensi vuonna,